Hra Apatia

Hra Apatian musiikillisena selkärankana on suomeksi laulettu rokkimusiikki, johon on yhdistetty 1970-lukuhenkisiä syntikoita, mietoa progressiivisuutta ja kitarasooloja - olihan bändin peruskirjaan kirjoitettu, että yhtye tuo menneiden vuosikymmenten kitarasoolot takaisin rock-musiikkiin.
Hra Apatian musiikissa on tarttumapintaa ja syvyyttä, johon kuulija voi uppoutua uudelleen ja uudelleen. Biisit ovat tarttuvia mutta siten, että niissä on muutakin kuin kymmenen kertaa toistettu kertosäe. Biiseissä on jätetty tilaa kitarankielten nostattamille tunneaalloille ja synteettiselle kosketinsoundille. Nurmela on pyrkinyt sanoissaan maanläheisyyteen ilman piikkilankaa ja akateemiseen kieliasuun puettuja latteuksia.
Hra Apatian tulevaisuuskuva on jo selkeä. Jonain päivänä Hra Apatia on televisiossa, Seitsemän päivää -lehden vuosibileissä ja tekee levyn, joka sitoo ja hellii kuulijaansa vuosikaudet. Levystä tulee sellainen, josta kukaan ei halua luopua nettihuutokaupassa. Hra Apatia haluaa pitkän linjan kulkijaksi, jonka jokainen levy ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta ei jää keneltäkään suomalaista rock-musiikkia seuraavalta huomaamatta.