new york city survivors

Sillankaide. Jäähile kavereineen pitää siinä omia bileitään. Hypähdän kaiteelle talloen hehkeimmät jäähilekinkut kantapäitteni alle.
Päämääränä on päästä toiselta puolelta jokea tälle puolelle jokea. Vastaan taiteilee ventovieras. Pitkä kliipattu vesikampaus, puolityhjä katse. Sen on pakko olla Bates aivan kuten minä. Hän hamuaa minua syliin lämpimään:
- Ah miksi sä urho minua tykösí vedät, moittii raspikurkku, Pernon kartanon musta vouti Markus Ove ‘Irwin‘ Kasimir Berg.
- Kastan sinut nimellä, jota sinun ja armon partnerisi Kim ‘Mono Junk’ Rapatin tulee käyttää välittäessänne synkkiä säveliä vielä tulevan tapahtuman aiheuttaman mullistuksen lohdutukseksi.
Mies ottaa takataskustaan pienen sapelin, jolla osoittaa vihittävän otsaa.
-Lupaan huutaa tuskaani tunnelbaaniin, autobahneilla pienet ihmiset tulevat kuulemaan sanomaamme kertakäyttökorvalappustereoistaan, hyräillen bassolinjojamme kauppajonoissa ja helistelemällä kalterisängyissään biittiemme tahdissa.
(Mainittakoon vielä:  Pakistanissa muuan lunki hindu oli nähnyt tänä samana Helmikuun 16. päivänä vuonna 1999 enneunen, jossa raskaat metallilinnut vaappuivat kohti kaksoistorneja. Hindu oli jopa kertonut tarinan paikalliselle amatöörireportterille. Valitettavasti tuo päivä oli tulikuuma ja tieto haihtui pienessä lätäkössä olevan kärpäsenkusen tavoin kohti taivaan tuulia.)
Totta joka toinen sana. Kaksi ihmistä. Kolme eri mielipidettä. New York City Survivors oli saanut nimensä.