Bill Hota & the Pulvers

Etno-Espa 2008, kuvat Teo Lanerva. Brutaalin kaunista ja kiehtovaa Kyösti Järvelälle vuosi on ollut raastava, mutta menestyksekäs: suomalaiset ovat oppineet tuntemaan hänet ennen kaikkea oman sitkeän identiteettinsä ja yksilöllisen sävelkielensä ansiosta väkevänä Hotasäveltäjänä. Nyt mies on ankarassa tulikokeessa, kun uuden kokoonpanon haasteellista pitkäsoittoa viilataan herkeämättä kuntoon. Kyösti Järvelän vahva ja valovoimainen originaalisuus onkin paineen alla parhaimmillaan; hän ei eksy modernin folkin tyylisekasotkuihin, vaan käyttää virtuoottisesti edukseen sävellyksien omia muodollisia virtauksia panostamatta pelkkään voimaan.Tulevan tallenteen työnimi on “ Syrämmaa ”. Teoksessa on aistittavissa tervehenkistä mullanhajua, vähän etelä-pohjalaista kerskailuakin, mutta etenkin Järvelän ns. syrämmaalaistuminen. Siksi tunnelma onkin henkilökohtaisuudessaan ajoittain jopa maanisen tungetteleva. Järvelän musiikissa kaikella on paikkansa, koska se on niin avointa vastaanottamaan erilaisia elementtejä, esim. kappaleessa Kalakutta. Siinä terassilla istuvan miehen unelmoinnin katkaisee keittiöstä kuuluva infernaaliseksi yltyvä elämöinti tekemättömistä töistä. Hetken kuvaus on jälleen pikemminkin tila kuin tapahtuma. Järvelän vahvuutena kerronnassa on kärppämäinen notkeus ja nopeus sekä rytminen jäntevyys. Tempojoustojen hän ei kuitenkaan ole antanut vaikuttaa tulkinnan koskettavuuteen. Sävellyksen alkuosa on täsmällinen, toinen osa keinuu tanssillisesti burleskeine sävyineen. Jousen puhdas sointi on kerta kaikkiaan nautittavaa ja ääriosien huipennukset vyöryvät hienosti päälle, jos näin voi sanoa! Teos saa myös lavalla aina yhtä intensiivisen tulkinnan ja jättää lupaavan vaikutelman tulevasta.Bill Hota & the Pulvers ei vierasta myöskään yliaistillisen kaunista musiikkia, vaikka harmoniat usein rakennetuvatkin jyrkän radikaalien sointujen kautta. Siksi ei ole ihmettelemistä, jos kuulija kokee joskus Hotan sävelmaailman outona, kummallisena, jopa uhkaavana. Viime vuosikymmeninä on nähty musiikillisen toiminnan räjähdys Sydänmaan karunkauniissa ja harvaan asutussa kylässä Alavudella. Kun pitkinä ja tylsinä akatemiavuosinaan kaikki a:sta ö:hön tuntuvat säveltävän samaa teosta, kulkee Bill Hota & the Pulvers omaa tietään. Sen luoma tila on sensuelli, vangitseva ja lähes elokuvamainen; musiikin energia virtaa vuolaana ja tunnekylläisenä. Samoin dramaattiset keikat ovat saaneet yhä sähäkämmät ja iskevämmät musiikilliset raamit.Julkaisut Rytmiä rupis (Olarin Musiikki 1998, OMCD 89)
EP (Pyramid 2000, Pyramid CD 1000 264932)
Palttua pikkuserkuulle (Kansanmusiikki-Instituutti 2002, KICD 81)
Kyllä se on niin että ei sitä tierä (Aina Kustannus 2008, AINCD 108)
BHPn keikat ovat häkellyttävän suoraviivaisia ja paikoin jopa arkaaisia syväluotauksia eteläpohjalaisuuden syvimpään ytimeen. Se on jotakin aivan muuta kuin perusmodernismia tai näköiskansanmusiikkia...
Kysy pilakseen keikalle!
TÖK