Aloitin levyn teon kaksi vuotta sitten.
Sävellykset syntyivät kitara & laulu pohjalta. Kun nauhoitukset aloitettiin, bändille sovittaminen oli kohdallani laulujen maisemien ja tuntemusten kuvailua. Kaikkein haastavin oli "Kemijoki", sillä muistoni joesta olivat synkempiä kuin kukaan ymmärsi. Se oli myös kipeä kirjoittaa ja jäi pitkiksi ajoiksi kesken. Lauluun latautui niin monia asioita, konkreettisia sekä symboolisia. Taistelin sen parissa kauan, kunnes tummuus katosi ja löysin jotain uutta ja vaalimisen arvoista.
1. Kemijoki leikkaa Rovaniemen kylmällä ja leveällä veitsellä. Pienenä tyttönä mattopyykillä mummi jaksoi aina varoittaa sen voimasta: "Päältä näyttää tyyneltä, mutta virta on miestä väkevämpi. Tässä oli ennen koski."
On aivan liikaa niitä, jotka erehtyivät joen rauhallisesta pinnasta.
Lähdin kauan sitten, mutta nyt, tuon virran äärellä taivun. Ja meni kauan ennen kuin ymmärsin, että se on minulle hyvin rakas.
2. "Jäämeren kultaa" kirjoitin reissumuistosta, kun matkasin markka-aikana kesällä Norjan Varenginvuonoille sukujuuria tutkimaan. Tapasin Vesisaaressa suomalaisia jotka olivat tulleet kalatehtaalle kesähommiin. Jutustelu käytiin aina metrien päästä, sillä vaikka kuinka saippuoi, kalanhaju kattoi koko huoneen. He kertoivat, että nopeimmat leikkaajat tienasivat 20-30 tonnia kesässä. Summa tuntui silloin hurjalta, varsinkin kun en ollut varautunut Norjan hintoihin. Sinnittelin sen reissun puurolla ja joskus tomaateilla - jotka muuten maksoivat 4 markkaa kpl.
3. Eräästä miehestä liikkuu lapissa metkoja tarinoita, ja enimmäkseen tosia:
Lemmenjoki oli 1950-luvulla kultakuumeen valtaama. Kotkasta lähti tuolloin joukko nuoria miehiä kullankiilto silmissään, Pellervo Kankainen yhtenä heistä. Pelle ei ollut niinkään suuri kullanhuuhtoja, mutta vahva persoona ja luontoromantikon luonne teki miehestä tunnetun. Hän löysi puolison kuudenkympin iässä, rakastui ja avioitui nuoren opiskelityttön kanssa ja he saivat lapsen. Surullista oli, että hyvin pian pienen tytön isä hukkui Muddusjärveen. Hän putosi veteen jäisestä veneestä ja lähti sitten hyvänä uimarina kohti rantaa. Ranta oli kuitenkin liukkaan jään peitossa eikä Kankainen onnistunut nousemaan maihin.
Näistä tunnelmista syntyi laulu nimeltä "Kajakki". Duettoa laulaa Junnu Ikonen.
4. "Sanotaan" on yksinkertaisuudessaan selittelyohjeistus lämpöisen kainalon karkumatkalaisille.
5. Esimmäisiä tälle levylle syntyneitä lauluja oli Karhunlankaa. Se on kuvaus metsästäjästä joka putoaa karhunluolaan ja luokkaantuu, mutta keksii tavan pelastua: hän köyttää itsensä pedon selkäpuolelle, kunnes tämä herää ja kantaa miehen maan pinnalle. Rakastan tätä tarinaa.
Koen hyvin tärkeäksi ihmisten suhteen metsään ja luontoon. Myös vanhat sadut joissa ihmisen ja eläimen roolit vaihtuvat, Suomen metsäläishistoria ja niihin liittyvät tavat sekä uskomukset kiehtovat eritoten. "Karhunlanka" antoi idean kanteen, jonka kuvituksen toteutti luontokuvaaja ja kirjailija Hannu Ahonen.
6. "Takapihalla" on hupailu mieltymyksestäni pihanhoitoon. Tämä kipale tehtiin hyvin notkein rantein. Polkuharmoonikin eksyi mukaan, kun sellainen sattumalta löytyi salin nurkasta jossa nauhoitimme levyn piano-osiot.
Ja korjaukseksi mainittakoon että naapurini ovat leppoista väkeä.
Myspace Editor
Pimp MySpace
