JALAVA

Myspace Layouts - Myspace Editor - Hot Comments - Image Hosting

Kaikki alkoi monta vuotta sitten etnomusikologian pääsykokeissa (kaikki saattoi alkaa paljon aikaisemminkin) kirjoittaessani esseetä tanssin esteettisyydestä. Poistuin salista heti kun oli mahdollista, turhautuneena ja hämmentyneenä. Sen vimman vallassa päätin unohtaa edessä häämöttävän akateemikon uran ukulelen tutkimuksen parissa ja ryhtyä tutkiskelemaan maailmaa. ------------------------------------------------------------ --------------------------- ------------------------------------------------------------ --------------------------- Ensimmäiset laulut syntyivät ranskalaisella omenafarmilla noin 200 kilometriä Pariisista etelään. Niitä ei ole enää olemassa. Ne unohtuivat joen varrelle omenapuun varjoon. Siellä niiden on hyvä olla. Ajatus omien laulujen tekemisestä säilyi. Joskus vuosia tai kuukausia myöhemmin aloimme soittaa lauluja Anttipapan kanssa. Olipa niissä muistaakseni jokunen hyväkin. Olin silloin kuitenkin vielä liian levoton. Olin kuullut, että Afrikan taivas on valtava. Tahdoin sinne. Pois. ------------------------------------------------------------ ----------------------------- ------------------------------------------------------------ ----------------------------- Kului aikaa. Joskus näihin aikoihin päätin yrittää kirjoittaa lauluja suomeksi. Se olikin kivaa. Jotenkin lähempänä ja lämpimämpää. Taisinpa nauhoittaakin jokusen laulun ystäväni Jukan kanssa. Nekin unohtuivat jonnekin. Juurettuminen epäonnistui taas. Oli vielä karattava takaisin maailman teille. Liftasin kitara olalla Meksikosta Panamaan. Panama on kaunis ja villi. Palasin kotiin muutama laulu mukana. ------------------------------------------------------------ ------------------------------ ------------------------------------------------------------ ------------------------------ Näinä aikoina asuin Itäkeskuksessa kahden ystäväni kanssa. Tilaa ei ollut paljon. Kesän numero taisi olla 2006. Sinä kesänä nauhoitettiin ensimmäiset demot Anttipapan ja Jukan kanssa. Toveri Tommikin taisi olla mukana menossa. Anttipappa tahtoi kuitenkin vielä laulaa rokkia englanniksi ja lentokone vei minut Kolumbiaan, kitara olalla. ------------------------------------------------------------ ------------------------------ ------------------------------------------------------------ ------------------------------ Keväällä 2007 kokeilimme jatkaa laulujen kirjoittamista ystäväni Henrikan kanssa. Kiitos Henrikalle joka kuunteli, tulkitsi ja auttoi. Sen ihmeempää edistystä ei kuitenkaan saavutettu ja turhautuneena ostin vuoden 89 Mitshubishi Lancerin (Tapparan tarroilla). Lähdin sillä kohti etelää. Jotenkin päädyin Lähi-Itään. Beirut oli uhkaavan kaunis. Pohjois-Libanonissa lentelivät raketit. Oli aika palata. ------------------------------------------------------------ ------------------------------ ------------------------------------------------------------ ------------------------------Soitin Anttipapalle josko kantri vielä kiinnostaisi. Ainahan se kiinnostaa. Ennen sitä olin löytänyt Villen steelkitaroita soittamaan, bassoon Sampan ja rumpuihin Ilarin. Jalava on siis ennen kaikkea orkesteri. Kun ei osaa laulaa, tarvitsee ystäviä jotka osaavat. Niin se menee. ------------------------------------------------------------ ------------------------------- ------------------------------------------------------------ ------------------------------- Ville Wacklin